Juho Karvonen
| Juho Karvonen | |
|---|---|
![]() Juho Karvonen vuonna 1962. |
|
| Kansanedustaja | |
|
6.4.1945–19.2.1962
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Kuopion itäinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. joulukuuta 1888 Eno |
| Kuollut | 8. helmikuuta 1966 (77 vuotta) Eno |
| Ammatti | piirisihteeri |
Juho Karvonen (Pohjois-Amerikassa John Hill,[1][2] 14. joulukuuta 1888 Eno – 8. helmikuuta 1966 Eno) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1945–1962.[3] Ennen eduskuntauraansa hän oli lähes 25 vuotta siirtolaisena Yhdysvalloissa ja vaikutti pitkään amerikansuomalaisessa työväenliikkeessä.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juho Karvosen vanhemmat olivat enolainen torppari Antti Karvonen (1893-1936) ja Pielisjärvellä syntynyt Helena Vinni (1859-1933). Kansakoulun käytyään hän teki metsätöitä kotiseudullaan, kunnes muutti 1913 siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin.[3]
John Hill -nimeä käyttänyt Karvonen kiersi aluksi metsätyömailla. Työväenliikkeeseen lähdettyään hän suoritti Amerikan sosialistisen puolueen puolueopiston kurssin.[3] Karvonen toimi eri puolilla Keskilänttä muun muassa Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön agitaattorina, järjestäjänä ja piirisihteerinä sekä Työmies-lehden asiamiehenä.[4][5][6][7] Puoluehajaannuksen jälkeen hän vaikutti kommunistisessa Workers Party of Americassa, mutta työskenteli myöhemmin 1930-luvulla demokraatteja lähellä olleen CIO-keskusammattiliiton toimitsijana.[8][9]
Palattuaan Suomeen 1937 Karvonen työskenteli SDP:n Kuopion itäisen vaalipiirin luennoitsijana, järjestäjänä ja piirisihteerinä 1939–1945.[3] Vuonna 1945 Karvonen valittiin eduskuntaan ja 1948 Enon kunnanvaltuustoon.[9] Hän oli presidentin valitsijamiehenä 1950, 1956 ja 1962.[3] Vuoden 1962 presidentinvaalien alla Karvonen lähti niin sanotun Honka-liiton valitsijamiesehdokkaaksi. Olavi Hongan luovuttua hän asettui puolueensa oman presidenttiehdokkaan Rafael Paasion taakse. Pari viikkoa myöhemmin pidetyissä eduskuntavaaleissa Karvonen putosi eduskunnasta.[10]
Karvonen toimi Enon kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1949-1961.[9] Hän oli myös Maaseututyöväen liiton liittohallituksen ja SAK:n valtuuston jäsen sekä kuului Osuusliike Oma-Avun edustajistoon.[3] Vuonna 1963 Karvonen sai kunnallisneuvoksen arvonimen.[9]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juho Karvosen ensimmäinen puoliso oli Emma Laakso, jonka kanssa hän avioitui Wisconsinin Redgranitessa 1914.[11] Heillä oli yksi tytär. Erottuaan Karvonen meni 1932 naimisiin Calumetissa syntyneen Impi Rajaniemen (1893-1980) kanssa.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Enon työväenyhditys toimeenpanee kesäjuhlan. Kansan Voima, 14.7.1938, nro 76, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.3.2026.
- ↑ Enossa juhlitaan huomenna. Kansan Voima, 16.7.1938, nro 77, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.3.2026.
- 1 2 3 4 5 6 Juho Karvonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 7.8.2015.
- ↑ Virginian uutisia : Työmiehen asiamies John Hill. Työmies, 19.11.1919, nro 269, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.3.2026.
- ↑ Järjestön keskuudesta. Työmies, 19.7.1920, nro 164, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.3.2026.
- ↑ S. S. J:n organiseeraaja ja luennoitsija John Hill puhuu. Työmies, 21.12.1923, nro 297, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.3.2026.
- ↑ Kostiainen, Auvo: The Forging of Finnish-American Communism, 1917–1924: A Study in Ethnic Radicalism, s. 172. Migration Studies C 4. Turku: The Migration Institute, 1978. ISBN 951-641-571-7 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
- ↑ Workers Partyn suomalaisen järjestön, Maaliskuun 3, 4, 5 ja 6 päivinä 1924, pidetyn Edustajakokouksen pöytäkirja. Työmies, 3.4.1924, nro 79, s. 9–11. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.3.2026.
- 1 2 3 4 Kuolleita. Karjalainen, 13.2.1966. Viitattu 24.3.2026.
- ↑ Soranta, Pauli: Komministeri Elis Manninen poliittisena vaikuttajana 1952–1968, s. 56–57, 62. Pro gradu -tutkielma. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Red Graniten uutisia. Työmies, 2.9.1914, nro 204, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.3.2026.
- ↑ Juho Karvonen (1888–1966) 8.6.2025. Geni. Viitattu 24.3.2026.
